Hifimaailma-artikkelit 31.05.2013 / 15

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

artikkelit tietoa & taitoa: Levysoittimen akustinen takaisinkytkentä Julkaistu: Hifimaailma 4/2013
Niiltä on mahdoton suojautua . Häiriöäänet eivät todellakaan nosta kuuntelunautintoa. Mikä ikävintä, edes ilmassa kelluttelu ei pelasta soitinta ilmahiukkasten hyökkäykseltä. Nyt tutkimme, mitä ääni saa aikaan levysoittimessa. Saamme myös valaistusta hifistejä pitkään askarruttaneeseen kysymykseen, miksi lp soi paremmin kuin cd? MEKAANISEN takaisinkytkennän eli tärinän haittavaikutukset levysoittimen toimintaan on helppo ymmärtää. Ääniaallot ovat energiaa, joka saa levysoittimen osat värähtelemään. tietoa & taitoa Levysoittimen akustinen takaisinkytkentä Teksti, kuvat ja mittaukset: Jouko Alanko Äänirasia mikrofonina Sarjan edellisessä osassa tarkastelimme tärinän vaikutusta levysoittimen toimintaan. ellei sitten vie soitinta toiseen huoneeseen. Pelkkää ilmaa Ilma on sen verran hataraa ainetta, ettei siihen tule kiinnittäneeksi huomiota kuin poikkeustapauksissa.. Mutta kuten viimeksi havaittiin, tärinä- 70 herkälle soittimelle on saatavissa tepsivät lääkkeet, esimerkiksi ilmassa kelluttaminen. Jos levysoitin ja kaiuttimet ovat samassa huoneessa, kuten useimmiten on asianlaita, ääniaallot pommittavat levysoitinta
Jokaiselle soittimelle on laskettu mikrofonisuusarvo 20? 1000 hertsin terssien keskiarvona. Menetelmä lienee Ortofon Concordessa on ovelasti yhdistetty äänirasia ja rasiakelkka. Musiikin kuuntelussa myrskyt ovat pienempiä, vaikka volyyminuppi olisikin kaakossa. Luonnossa tuuli heiluttaa hentorunkoista puuta raivokkaammin kuin paksua tukkipuuta. Voisi olettaa, että monta kiloa painava runko levylautasineen ei ole äänestä moksiskaan. Äskeisessä myrskyvertauksessa tuli vähän liioiteltua. Mainittakoon tässä vielä kertauksena, että äänirasioiden herkkyydet tasattiin ja varmistettiin, ettei kaiuttimista kulkeudu mekaanista tärinää lattian kautta levysoittimeen. Levysoittimia pommittava ääni tuotettiin Gradient Helsinki 1.5 -kaiuttimilla, joiden etäisyys levysoittimesta oli 1,2 ja 1,35 metriä. Testimusiikkina toimi kotimaisen 71. Tavanomaisiin yhdistelmiin verrattuna ilmanvastus on pienempi. SME:n varsi on ohutputkinen ja rasiakelkka sivuiltakin rei?ítetty. muotoiltu rasia ottaa ääntä vastaan tehokkaammin kuin painavampi, pienempi ja muodoiltaan pyöristetty. Äänirasia toimii mikrofonina. Mutta energiaa kuitenkin. Miten ulkoinen ääni kulkeutuu levysoittimen äänirasiaan. Kunkin levysoittimen tuottama ääni tallennettiin Sony RCD-W100:lla ja analysoitiin TrueRTA-ohjelmalla tersseittäin. Onhan näistä mikrofoniksi Sai sitä taas testaaja hämmästyä. Siksi audiofiili-lp-levyt ovatkin 180ja 200-grammaisia. Mitä äänivarteen tulee, sen materiaali ja muoto vaikuttavat mikrofonisuuteen. Suurikokoinen, kevyt ja ?purjeeksi. Johtolankojen vähetessä jäljelle jäävät vinyylilevy, äänivarsi ja äänirasia. Ohut ja epätasainen levy alkaa hyvinkin värähdellä musiikin tahdissa. Kun tunsi alkuperäisen kappaleen, pystyi lähes jokaisen levysoittimen ilmasta nappaamasta ääninäytteestä tunnistamaan soitetun kappaleen. Mutta miten arvioida tuloksia. Mitä suurempi massa, sitä vähemmän äänienergia pääsee tekemään tepposiaan. tietoa & taitoa Sen vaikutuksen panee merkille esimerkiksi kävellessään pakkasella kovaan vastatuuleen tai havaitessaan puun kaatuneen myrskyssä talon päälle. Siinäkö sen salaisuus? aan. Sama pätee levysoittimiin. Levysoittimet ovat samat kuin tärinätestissä. Ruotsissa tämä onkin ymmärretty käyttämällä rasiasta termiä nålmikrofon. Mikrofonisuustesti tehtiin yhdessä mekaanisen takaisinkytkennän kanssa, josta tarkempi selvitys oli sarjan edellisessä osassa (HM 3/2013). Äänihän on hiukkasliikettä ja staattisen ilmanpaineen vaihtelua, harventumia ja tihentymiä. Äänitaso säädettiin aina samaksi. Autonkorien suunnittelijat käyttävät tuulitunnelia, mikseivät sitten rasioiden ja varsien suunnittelijat? Kahdeksan levysoitinta Samoin kuin mekaanisessa takaisinkytkennässä, äänirasian neula toimii äänenkin suhteen anturina ja rekisteröi siihen kohdistuvat värinät. Sama pätee äänirasi- Doina Klezmer -yhtyeen mainion Nomada-levyn ykkösraita Karelian Camel (Alba ADCD 194)
Oheisessa tietolaatikossa on selostettu kuuntelutestiä, jossa häiriöttömässä tilassa toimivaa levysoitinta verrattiin äänikentässä soivaan. Linnin soittimessa tämä pitääkin paikkansa, eroa on kolmisen desibeliä. Sen kaikessa rauhassa soittavan pyörittäjän luulisi soivan puhtaammin ja paremmin. Michellin Gyrossa ja Technicsissä oli SME:n varsi. Ero näiden kahden ääripään välillä on reilut 18 dB eli äänitehossa yli 60-kertainen! Hyvin pärjäävät myös hifistien arvostamat Linn ja Technics, heti perässään NAD ja Michell TecnoDec. Denon ja Goldring jäävät häntäpäähän, tosin hajurakoa Fisheriin jää vielä lähes seitsemän desibeliä. Huomiota kannattaa kiinnittää äänivarsiin. Tällä kertaa levysoittimeen kohdistui erilainen äänikenttä kuin aikaisemmin tehdyssä kuuntelukokeessa. Mutta kun jäi tekemättä. Jotta lukijalle ei jäisi paha maku suuhun, nettijatkoissa on kuultavissa jälkikäteen tehty vertailu. Ylimääräinen kaiku siis paransi toistoa. Michellin Gyro SE ja Fisher noudattavat tätä sääntöä, mutta Michell TecnoDec ei. Kaikuko parantaa ääntä? Testin kaikki levysoittimet toimivat mikrofoneina, toiset huonommin toiset paremmin. Tuloksissa hämminkiä herättää havainto, ettei mikrofonisuudesta tunnu olevan mitään haittaa, pikemminkin päinvastoin. Tällä kombinaatiolla tehtiin nettijatkojen vertailuraidat äänikentässä ja ilman. 72 järkevä, koska silmämääräisellä arviolla ja korvakuulolla päätyy suunnilleen samaan tulokseen. Fisher oli jälleen paras. Neljän millisekunnin viiveellä musiikkiin sekoittunut jälkikaiku kun vain tuntui parantavan subjektiivista kuunteluelämystä. Kuuntelukoe herättääkin monia kysymyksiä. ovat kuultavissa nettijatkoissa. Myös NADilla kansi vaimentaa jonkin verran. Sen sijaan Denonilla ja Goldringilla saadaan parempi tulos kansi auki. Michellin, Technicsin ja Fisherin soittimissa ei kantta ollutkaan, mutta nekin osallistuivat sisäura/ulkoura -kilpailuun. Karelian Camel soi tunnistettavasti kuin alkeellisella grammarilla toistettuna. Ja, yllätys, yllätys . Nettijatkoissa on kaksi esimerkkiraitaa Fisherillä, Linnillä ja Michell Gyrolla toistettuna. Ps. Mutta kuten todettua, ihmiskorvaan ei niin miellyttävä kuin kaiulla höystetty. Tämän kokeen yhteydessä tuli myös keksittyä, miten äänirasioita ja niiden säätöjä voisi hyvin vertailla keskenään: tallennetaan sama raita eri rasioilla ja verrataan ääninäytteitä. tietoa & taitoa Levysoittimen akustinen takaisinkytkentä Levysoitin äänikentässä ja sen ulkopuolella Koejärjestely 0,9 ms Tässä näkyy testimusiikin taajuusjakautuma. OLISIPA kaksi identtistä levysoitinta, toinen samassa huoneessa kaiuttimien kanssa ja toinen viereisessä huoneessa äänettömässä ja tärinättömässä tilassa. Tämä on ehkä yksi syy vinyylin parempaan ääneen cd-toistoon verrattuna. Voidaan tietysti väittää cd:n tallennustekniikan pilanneen toisen näytteen äänenlaadun, mutta kyse tuskin on tästä. Nyt fiksu lukija kysyy, miksei myös metelissä soivan levysoittimen ääntä tallennettu cd:lle ja sitten kahden identtisen cd-soittimen avulla verrattu näytteitä toisiinsa? Jälkikäteen ajateltuna näin tosiaankin olisi pitänyt tehdä. Häiriöttömät raidat oli siis tallennettu cd:lle. Kuuntelua varten vinyylisoittimen ja cd:n äänitasot tasattiin. Soittimena on Linn Axis/Akito Audio-Technica AT-OC7-rasialla varustettuna. Jälleen kerran näitä kuunnellessa huomaa, miten vaikea levysoitinta on saada hurinattomaksi. Pölykansi kiinni vai auki? Voisi kuvitella, että pölykansi vaimentaa äänienergiaa ja on siten hyödyksi. Selittääkö tämä hyvän tuloksen? Alkuperäinen ääniraita ja levysoittimien ilmasta nappaamat ?kevytversiot. tavallista väkeä. Entä tulokset. Kuuntelutesteihin osallistui useampia hifistejä eli asianharrastajia sekä myös ns. Nyt tehdyssä testissä levysoitin oli kaiuttimien kannan ulkopuolella etäisyyksien ollessa 50 cm (0,14 ms) ja 280 cm (0,8 ms). Äkikseltään voisi kuvitella sisäuran antavan paremman tuloksen, onhan äänirasia silloin kauempana äänilähteestä. Ensiksi täytyisi tutkia, pitääkö nyt saamamme tulos paik-. oikeasti paras oli jälleen Michellin Gyro SE, johon ääniaalot vaikuttivat vähiten. Kaiuttimien kanssa samassa huoneessa soiva levysoitin kuulosti järjestään paremmalta kuin cd:lle tallennettu, teoriassa puhtaampi ja parempi. Lisäkaiulla höystettyä ääntä kuvailtiin ilmavammaksi, läsnäolevammaksi, pehmeämmäksi, miellyttävämmäksi, luonnollisemmaksi jne. Levysoittimesta 1,17 ja 1,35 metrin etäisyydellä soivan kaiuttimen ääni ehtii äänirasiaan 3,4 ja 3,9 millisekunnissa, minkä jälkeen tulee vielä huoneheijastuksista johtuvia kaiuntahäntiä. Millaisen eron äänessä mahtaisi kuulla. Soittimet pantiin pyörimään samassa tahdissa, ja kuuntelijalle annettiin kytkin, jolla äänilähteen sai vaihdettua lennossa. Kuunteluvertailut tehtiin Michellin Gyro SE- ja Fisherin MT-6420-soittimilla. Testimateriaaliksi valikoitui klassista pianoa ja pienyhtyeen jazzia. Kaiuton ääni oli puhtaampi ja kuivempi, tietyllä tavalla skarpimpi. Sitähän ei mikrofonisuus ole pilannut. Kun käytössä ei ollut kahta identtistä soitinta, piti keksiä korvaava testijärjestely. Lp-levyjen testiraidat äänitettiin Sonyn tallentavalla cd-soittimella häiriöttömässä tilassa, ilman kaikuja, ilman tärinöitä. Aivan väärät! Hämmästys oli suuri, kun aina kuuntelun jälkeen paljastui kuuntelijan huono maku. Siis paras mikrofonina, mutta huonoin levysoittimena. Lukija voi nyt heristellä kultakorviaan ja tehdä omia johtopäätöksiään siitä, onko näytteissä eroja, ja kumpi soi paremmin? Linn Axis ja Sonyn tallentava cd-soitin
Testin häntäpäätä. 3 dB. Arvosana: Hyvä Michell TecnoDec Goldring Eroica Hinta-arvio: n. Testin kärkipäätä. Arvosana: Hyvä 73. 1 000?1 500 ? käytettynä Paino: 20,7 kg Mikrofonisuus: 62,1 dB Kommentti: Legendaarisen maineen saavuttanut suoravetosoitin. 350?500 ? käytettynä Paino: 7,7 kg Mikrofonisuus: 61,6 dB Kommentti: Linn aloitti levysoittimilla, ja sen huomaa. Hyvin suunniteltu hifi-soitin. Parempi pölykansi ylhäällä. Arvosana: Tyydyttävä Goldring GR1.2 Elektra Hinta-arvio: n. Mikä kaiuntahännän taajuusjakautuma olisi paras? Hyödyllistä olisi myös tietää, millaisella viiveellä ääni kuulostaa parhaalta. Onko symmetrinen viive parempi kuin epäsymmetrinen (kaiuttimet eri etäisyydellä levysoittimesta)? Lisää tutkimusta tarvittaisiin. Suuresta massasta on nyt hyvinkin etua. Soitto on ehkä sittenkin säröistä tehty. Testatut soittimet Denon DP-60L Dynavector 10X2 Hinta-arvio: n. Pölykansi vaimentaa äänienergiaa. Arvosana: Hyvä- Fisher MT-6420 AT-41D Hinta-arvio: n. käytettynä Paino: 4,6 kg Mikrofonisuus: 66,9 dB Kommentti: Äänirasioistaan tunnetun tehtaan soitin. Parempi pölykansi ylhäällä. Arvosana: Tyydyttävä Michell Gyro SE & SME III Grado Hinta-arvio: n. 700?1 500 . Testin keskitasoa. tietoa & taitoa kansa yleispätevästi. Parantaako jälkikaiku aina vinyylitoiston äänenlaatua? Koska levysoittimien mikrofonisuus vaihtelee, herää myös kysymys, mikä määrä tuottaa parhaan subjektiivisen kuunteluelämyksen. Testin kehnoin. Arvosana: Huono Linn Axis/Akito AT OC7 Hinta-arvio: n. Toimii hyvin mikrofoninakin. käytettynä Paino: 4,4 kg Mikrofonisuus: 63,2 dB Kommentti: Kohtuuhintainen soitin merkiltä, jonka suunnittelijat osaavat asiansa. 2 000 . uutena Paino: 9,2 kg Mikrofonisuus: 54,3 dB Kommentti: Äänienergian suhteen sangen tunteeton. Testin paras. Arvosana: Erittäin hyvä NAD 5120 Ortofon Hinta-arvio: 100?150 . Selvästi Gyroa huonompi. Testin keskitasoa. Arvosana: Hyvä- Technics SP-10MK2 & SME 3012 AT 155LC Hinta-arvio: n. 100?200 ? käytettynä Paino: 4,6 kg Mikrofonisuus: 72,6 dB Kommentti: tyypillinen räkkisarjojen levysoitin. 200 . Testin kärkipäätä. Pölykansi vaimentaa äänienergiaa n. Melko herkkä äänienergialle. käytettynä Paino: 12,5 kg Mikrofonisuus: 66,4 dB Kommentti: Kerrassaan hieno automaattisoitin, mutta melko herkkä äänienergialle. 1 000?1 250 ? uutena Paino: 4,0 kg Mikrofonisuus: 63,8 dB Kommentti: Halvempi Michell. Levysoittimesta saisikin hyviä harjoitustöitä akustiikan ja mekaniikan opiskelijoille. Lopputulemana voisi todeta: ehkä se vinyylin kauan etsitty salaisuus onkin akustisessa takaisinkytkennässä. Testin häntäpäätä